Puheenjohtajan palsta,

 

Hyvät ystävät,

 Mennyt vuosi 2016 oli monessa mielessä juhlallinen.

Turun sieniseuran toiminnassa saavutettiin kunniakas 40 vuoden rajapyykki. Tästä kiitos kuuluu paitsi seuran kaukonäköisille perustajille, myös sen ahkerille toimihenkilöille ja sienistä kiinnostuneille jäsenille kaikkien noiden vuosikymmenten aikana! Tänäänkin voimme kukin omilla, ehkä pienenkin tuntuisilla toimillamme edistää hienoja yhteisiä asioita.

 Vuoden teki juhlavaksi myös valtakunnallisten sienipäivien järjestäminen Turussa syyskuussa. Tämä vastuu osuu yhden seuran kohdalle noin kymmenen vuoden välein. Näin jälkeenpäin voidaan nähdä tilaisuuden onnistuneen hyvin. Yli 80 osanottajaa eri puolilta Suomea viihtyivät retkillä ja muissa tilaisuuksissa. Jälleen suuri määrä sienitietoa ja muuta kokemusta välittyi ristiin rastiin poikki Suomenniemen, hauskanpitoa unohtamatta. Kiitos osanottajille sekä seuramme jäsenille, jotka osallistuivat päivien järjestelyyn!

 Myös luonto oli tapaamiselle otollisella päällä: kesän kuivuudet väistyivät juuri sen verran, että päivien osanottajat näkivät edustavan otoksen lounaissuomalaisten lehtojen ja kalkkimaiden lajistoa. Näyttelyn yli 300 lajia tarjosivat jotakin uutta kokeneillekin sieni-ihmisille. Esimerkiksi ruutuhapero löytyi nyt ensimmäistä kerta Suomesta. Jukka Vauras on parhaillaan kirjoittamassa tästä lajista lisää Sienilehteen, ja muita tuloksia valmistellaan raportiksi.

 Myös Vauraksen Jukka itse oli osaltaan juhlinnan kohteena. Hallitus päätti kutsua hänet seuran kunniajäseneksi, ja Sienipäivillä hänelle lahjoitettiin tryffelillä siirrostettu tammen taimi. Varmaankin jokainen tämän lehden lukija on saanut nauttia Jukan ahkerasta työstä sienitietouden hyväksi. Lajien nimet, valokuvat ja niiden muu tuntemus eivät synny itsestään, vaan jonkun täytyy kuluttaa vuosikausia aikaansa metsissä sekä museossa mikroskoopin  ääressä ja vielä kertoa  havainnoistaan muille. Jukka on juuri tällainen henkilö. Kiitos hänelle ja onnea jatkoon!

 Juhlinnan aiheet eivät loppuneet tähänkään: kuten muualta lehdestä ilmenee, seuramme työmyyrä Keijo Kulmala on ennättänyt jo kaksi kertaa korkeampaan ikään kuin seuramme! Maarit Piitulaisen kirjoittaman eloisan elämänkerran myötä tätä lehteä voikin kutsua ”Keijo-teemanumeroksi”. Onnea Keijolle!

 Elämä on siis yhtä juhlaa! Lopuksi Keijon jutun tunnelmissa haaste lukijoille, joilla on alle 10-vuotiaita lapsia tai muita sen ikäisiä sukulaisia: Kuinka moni heistä pystyy vuonna 2070 tuomaan elantoa tai lisätuloja perheelleen keräämällä sieniä tai marjoja? Asiaa voi edistää jo alkavan kevään tilaisuuksissa, ottamalla lapset mukaan!

 Tapaamisiin retkillä ja kokouksissa!

 Jouni Issakainen