Vegetaristiseura ry

Kasvisruokavalio poistaa epäkohtia

Tuotantoeläinten kohtelu on herättänyt ihmisissä voimakkaita tunteita. Jotkut ovat ärtyneet siitä, että epäkohdat on tuotu kaiken kansan silmien eteen. On niitäkin, joiden mielestä salaa kuvaaminen on suurempi rikos kuin eläinrääkkäys. Toiset ovat vaatineet tarkastusten tehostamista ja lainsäädännön tiukentamista. Tarkastajat ja muut virkamiehet näyttävät televisiohaastatteluissa vaivautuneilta ja vähättelevät epäkohtia. Heistä lähes kaikki kuvissa ilmenevä sairastelu ja epäsiisteys on tehotaloudessa normaalia. Kuluttajien enemmistö näyttää tyytyvän siihen, että eläinten olot on todettu lainmukaisiksi – ahtaudesta, virikkeettömyydestä ja epäsiisteydestä huolimatta.
      Paras ja yksinkertaisin ratkaisu tuotantoeläinkysymykseen on kasvisruokavalio. Kuluttaja on avainasemassa. Jos kaikki kuluttajat lopettavat kyseenalaisesti tuotetun ravinnon ostamisen, loppuu myös sen tuotanto. Jokainen kasvisravinnon aste on askel parempaan suuntaan. Ovolaktovegetarismi lopettaa lihan tuotannon ja teurastukset. Laktovegetarismi poistaa lisäksi kanalat. Vegaaninen kasvisravinto poistaa eläinten hyötykäytön kokonaan.
      Puhdas kasvisravinto on etiikan kannalta kestävin ratkaisu. Siihen ei liity eläinten brutaalia teurastusta eikä tuskallisia kuljetuksia, kuten nykyiseen lihakulttuuriin. Tarpeettomiksi tulevat myös tehotuotannon synnyttämät eläinten keskitysleirit, jotka nykyoloissa ovat laillisia. Nykyisille rehupelloille voidaan perustaa luonnonpuistoja, joissa eläimet saavat elää luonnollisissa oloissa.
      Lihan syöminen ja runsas eläinperäisen ravinnon suosiminen on primitiivinen käytäntö, joka on peräisin luolamiehen aikakaudelta. Digiaika ja näyttöpäätteen ääressä istuminen edellyttävät toisenlaista ravintoa: kevyempää, terveellisempää ja eettisempää. Kasvisravinto soveltuu hyvin nykyihmiselle. Se myös poistaa edellä mainittuja epäkohtia.

2.12.2011 Pekka Heinänen

Palaa sivun alkuun

Vegaanina suuriksella

Ennen opiskelun pariin paluuta tuli monet kerrat ajateltua, miten opiskeluni mahtaisi sujua näin isolla ruokavalion muutoksella. Miten selvitä ruuan maistamisesta, niin ettei tarvitsisi sitä itse maistella? Miten käsitellä esimerkiksi lihaa tai muita ei-vegaanisia tuotteita? Entäs se haju joka tulee lihalientä keitettäessä? Kaikenlaisia lihajämiä lillumassa vedessä. Paljon kysymyksiä vilisi mielessä.
      Palasin siis opiskelemaan viimeistä vuotta suurtalouskokiksi. Jo ensimmäisen päivän aikana kuuntelin, kun ympärilläni puhuttiin McDonald's-aterioista ja kaikenmaailman pihveistä. Itse taas mietin samaan aikaan, mitä herkullista ruokaa sitä kotona tekisi. Tofupihvejä vai soijapyöryköitä kasviksien kanssa? Silloin jo huomasin, miten eri maailmassa sitä voikaan elää. Odotin jo innolla milloin pääsen kertomaan luokkatovereille, miten herkullisia, monipuolisia ja samalla terveellisiä ruokia pystyy kasvikunnan tuotteista tekemään. Eihän sitä tarvitse pelkkää porkkanaa järsiä.
      Onneksi ainakaan ensimmäisten keittiöpäivien aikana opetuskeittiössä ei tullut hankalia tilanteita. Opettajatkin ovat melko hyvin ymmärtäneet syyt tämän ruokavalion valitsemiseen. Olen kuitenkin joutunut perehtymään kunnolla, miten syödä riittävän monipuolisesti. Ja viimeinen vuosikin jo menossa. Lihaa jouduin tietysti heti käsittelemään, mutta käänsin ajatukset siitä hommasta muualle. Seuraavana oli vuorossa kananrintapalat. Selvisin siitäkin. Sain selvitettyä maistamistilanteetkin niin, että joku toinen maistaa ruuat. Mutta kun koitti päivä jolloin minun piti keittää lihalientä jossa oli kaikenlaisia lihajämiä ja luita, oli se karsein kokemus tämän vuoden aikana. Haju oli todella hirvittävä, kun liemi alkoi kiehua. Sen aikana ja kiehumista ennen, kun jouduin ne kaikki kaatamaan pataan, alkoi jo etoa. Onneksi en joutunut yksin sitä tekemään, koska se oli aika vaativa homma näin kasvissyöjälle.
      Viime aikoina olen päässyt enemmän minua lähellä oleviin kokkaushommiin. Purjokeittoa ja muita kasvispainotteisia ruokia. Heti luonnistui paremmin. Oli mukavaa myös ajatella, että kukaan ei ole myöskään joutunut kärsimään eikä kuolemaan ruuan takia. Toivon ja odotan, että jatkossa tekisimme enemmän pelkkää kasvisruokaa. Onhan se paljon terveellisempääkin kuin liha- ja pikaruuat, joita en itse syö lainkaan enää.
      Vaikka näin alussa näyttävät jotkut asiat vielä hieman monimutkaiselta, niin kuitenkin uskon, että tämä (onneksi) viimeinen vuosi sujuu hyvin. Täytyy pitää vain lujasti kiinni omasta elämäntavasta, ja ainahan sitä voi siinä sivussa epäilijöille kertoa, miten terveelliset, kasvispainotteiset, eläinystävälliset ja ekologiset valinnat voivat muuttaa elämäntapaa. Samalla miettien että ainakin minun valintani ovat askel parempaan suuntaan.

11.10.2008 Laura

Palaa sivun alkuun

Kasvissyönti ruokapulaa helpottamaan

Elintarvikkeiden määrän vähentyminen on johtanut maailmanmarkkinoilla ruoan hinnan kallistumiseen. Tähän valitettavaan kehitykseen on nähty monia syitä, kuten ilmastonmuutos ja biopolttoaineiden suosiminen.
      On arveltu että pitkällä aikavälillä vain tuotannon kasvattaminen tuo helpotusta ongelmaan. Tuotannon lisäämisellä on kuitenkin omat rajansa. Uutta viljelykelpoista maata on enää vaikea löytää merkittäviä määriä. Monin paikoin viljelymahdollisuudet päinvastoin vähenevät tulvien, kuivuuden, kaupungistumisen ja liikenteen kasvun myötä. Myös tuotannon tehostamisella on rajansa. Äärimmilleen viety tehotuotanto johtaa helposti vakaviin epäkohtiin, kuten hullun lehmän tautiin, jonka aiheuttamat suunnattomat menetykset olemme jo lähes kokonaan unohtaneet.
      Pysyvämmän tuloksen kuin määrän lisääminen toisi ruokaongelmaan ruokailutottumusten muuttaminen. Valitettavasti monilla suunnilla kehitys tässä asiassa kulkee väärin päin. Esimerkiksi Kaukoidässä hylätään vanhat hyvät ruokailutavat ja aletaan suosia länsimaistyyppistä lihakulttuuria.
      Siirtyminen eläinperäisistä elintarvikkeista kasvispohjaisiin merkitsisi tuotannon moninkertaista lisääntymistä ja ruoan hinnan huomattavaa halpenemista. Suoraan ihmisravinnoksi tuotettu kasvisravinto vaatisi merkittävästi vähemmän pinta-alaa kuin nykyisin suosittu eläinperäinen ravinto. Paljon rehu- ja laidunmaita vapautuisi muuhunkin kuin ruoan tuottamiseen. Näin voitaisiin toteuttaa kunnianhimoiset suunnitelmat biopolttoaineiden lisäämiseksi ilman pelkoa ruoan kallistumisesta.
      Hallitukset ja vastuulliset poliitikot voisivat monin tavoin nopeuttaa ruokailutottumusten muuttamista järkevämpään suuntaan. Päinvastoin kuin nykyään tulisi taloudellisesti tukea kasvisravintoa. Tukiaisten ohjaaminen eläinperäiseltä ravinnolta kasvisravinnon tuottamiseen olisi ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Sitä seuraava monipuolinen tuki tuotekehittelylle tekisi ruokamarkkinoilla kasvisravinnosta halvan ja houkuttelevan vaihtoehdon.

26.8.2008 Pekka Heinänen

Palaa sivun alkuun

Soijaproteiinia suomalaisille

Suomeen tuodaan vuosittain 200 miljoonaa kiloa soijaa eläinten proteiinitäydennykseksi. Suurin osa tästä määrästä on soijarouhetta. Osa tuodaan soijapapuina, joista Suomessa valmistetaan soijarouhetta. Syödessään eläimiä tai niiden eritteitä suomalaiset syövät soijaa eläinten välityksellä.
      Jos suomalaiset söisivät edellä mainitun tuontimäärän itse, siitä riittäisi jokaiselle suomalaiselle noin 50 grammaa soijaproteiinia päivässä. Se merkitsisi sitä, että suomalaiset voisivat tyydyttää proteiinintarpeensa joko kokonaan tai ainakin suurimmaksi osaksi nykyisillä tuontisoijan määrillä.
      Yleisestä soijan syömisestä seuraisi monia positiivisia muutoksia ja vaikutuksia. Yksi tärkeimmistä vaikutuksista olisi kansanterveyden paraneminen. Soijaa syötäessä liikalihavuus vähenisi merkittävästi. Samalla vähenisi monien vakavien kansansairauksien riski. Sydän- ja verisuonitautien, syövän ja diabeteksen sairastuvuustilastot kaunistuisivat huomattavasti.
      Soijan syömisen kansantaloudellinen merkitys olisi todella suuri. Yleinen kansanterveyden kohentuminen saisi aikaan mittavia säästöjä. Sairauskulut vähenisivät merkittävästi ja kolesteroli- ym. lääkkeiden korvauskulut supistuisivat minimiin.
      Maatalouden muutoksesta koituisi suuria säästöjä. Nykymuotoinen maatalous on ensisijaisesti hyötyeläinten kasvattamista. Maanviljelyskin tuottaa suurelta osin eläinten rehua. Eläintalouden loppuminen merkitsisi mahtavien tukiaisten vapautumista muuhun käyttöön. Terveellisempien elintarvikkeiden tuotantoon ja markkinointiin voitaisiin panostaa nykyistä paljon enemmän. Kotimaiset juurekset, vihannekset ja marjat pääsisivät osallisiksi runsaista tukiaisista samoin kuin ulkomailta tuotavat terveelliset elintarvikkeet.
      Maatalouden muutos merkitsisi myös ekologista edistystä, koska maatalouden päästöt vesistöihin ja ilmakehään vähenisivät huomattavasti. Maanviljelysmaata vapautuisi melkoinen määrä muuhun käyttöön. Kansalaisten viihtyvyyttä parantamaan voitaisiin perustaa lukuisia kansallispuistoja eri puolille maata.
      Kaikki tämä olisi mahdollista nykyisillä tuontisoijan määrillä, jos ne käytettäisiin ihmisten ravinnoksi.

Palaa sivun alkuun

Kasvissyönti valintana

Yleensä yksilöt eivät itse valitse ruokavaliotaan. Aikoinaan heimot ja kansat ovat omaksuneet tietyt ruokailutottumukset. Ne siirtyvät sukupolvelta toiselle samalla tavalla kuin muutkin elämiseen liittyvät asiat, itsestäänselvyyksinä. Perheen piirissä perinteinen ruokavalio siirtyy vanhemmilta lapsille.
      Kun yksilö alkaa itse ajatella asioita, hän saattaa huomata, että hänellä on valinnanvapaus. Hän tietää, että ihminen voi yhtä hyvin olla kasvissyöjä kuin sekaravinnon syöjäkin. Samoin hän tietää, että kädellisten evoluutio tarjoaa yksityiselle ihmiselle ja koko ihmiskunnalle mahdollisuuden valintaan. Näin yksilö saattaa päätyä kyseenalaistamaan perinteisen ruokavalion ja sen tuottamiseen liittyvät seikat.
      Se, että kasvissyönti on oma valinta, antaa kasvissyöjälle iloa ja tyydytystä. Vaatimatonkin kasvisateria, jopa yksinkertainen kasviskeitto, saa kasvissyöjän tuntemaan iloa ja kiitollisuutta. Korpivaelluksella israelilaiset napisivat, kun eivät saaneet lihaa syödäkseen. Kasvissyöjä sen sijaan iloitsee, että hänen ei tarvitse syödä lihaa. Eräiden uskontojen piirissä tiettyjä lihalaatuja pidetään iljettävinä. Kasvissyöjälle kaikki lihalajit ovat tasa-arvoisessa asemassa: ne kaikki ovat hänelle yhtä iljettäviä.
      Kasvissyönnin omaksunut yksilö saa valinnastaan tiettyä omanarvontunnetta. Hän arvostaa itseään niin paljon, ettei pistä suuhunsa mitä tahansa. Omanarvontunne on tärkeä itsetuntoa rakentava elementti. Sekaravinnon syöjät saattavat kokea kasvissyöjän omanarvontunteen ylemmyyden- ja paremmuudentunteena. Se on heidän oma tunteensa, eikä kasvissyöjän tarvitse siitä välittää, koska se kumpuaa heidän omasta huonommuudentunteestaan.
      Ei ole mikään suuri asia, vaikka kasvissyöjä olisikin hieman paremmuudentuntoinen. Meidän yhteiskunnassamme pyritään monissa suhteissa olemaan muita parempia. Avoimimmin siihen pyritään urheilussa. Kasvissyöjä ei välttämättä pyri olemaan muita parempi. Joskus hän sattuu sellaiseen pöytäseurueeseen, jossa pureskellaan mahalaukkuja, kiveksiä, etanoita ynnä muita karnivoorien herkkuja. Silloin hän ei voi välttyä huomaamasta, että on ylittänyt luolamiehen tason.
      Kasvissyönnin valinta antaa kasvissyöjälle tietynasteisen riippumattomuuden vallitsevista ajatus- ja uskomusjärjestelmistä. Käytännön tasolla se merkitsee vapautumista sellaisista ravinto- ja terveysnormeista, jotka perustuvat käsitykseen eläinperäisten elintarvikkeiden välttämättömyydestä. Elettyään vuosikausia kasvisravinnolla kasvissyöjä huomaa, että normit ovat sitä varten, että niillä pidetään yllä nykyistä maatalouspolitiikkaa mahtavine tuotantotukineen.
      Kasvissyönnin valitseminen on kannanotto terveellisemmän ja eettisemmän ravinnon sekä tarkoituksenmukaisemman tuotantotavan puolesta.

Palaa sivun alkuun

Maatalous uusiksi

Maatalous on Suomessakin menossa huonoon suuntaan. Nimenomaan kaksi piirrettä tässä kehityksessä on huomionarvoista. Toinen on eläintilojen koon kasvu ja toinen tukien painottuminen entistä enemmän eläintiloille.
      Eläintilojen suurentumistendenssi on yleiseurooppalainen ilmiö. Suomi, joka ennen oli pientilojen luvattu maa, on eurooppalaiseen malliin muuttumassa suurtilavaltaiseksi maaksi. Suomessa on jo kymmenittäin yli tuhannen lihasian sikaloita ja yli sadan lehmän maitotiloja. Huippuina ovat yksi yli tuhannen naudan navetta ja yksi 100 000 munivan kanan kolossi. Tilojen määrä vähenee jyrkästi samalla kun jäljellä olevien koko kasvaa.
      Entisaikojen suurtilallisia on moitittu siitä, että he riistivät alustalaisiaan. Nykyään pitäisi kantaa huolta siitä, että teolliset eläinkolossit riistävät eläimiä. On todettu että esimerkiksi lehmät kaipaavat sosiaalisia suhteita ihmisiin. Teollisissa suurnavetoissa nuo suhteet on lähes tyystin riistetty. Automatisoiduissa tuotantolaitoksissa eläimet ovat vain osa kylmää tuotantoketjua. Toinen arveluttava piirre on se, että hyötyeläinten tuotanto on kiihdytetty luonnottomuuksiin asti. Siitä koituu ikäviä seurauksia, kuten hullun lehmän tauti osoitti.
      Maataloustukien suuntaaminen entistä enemmän eläintiloille kiihdyttää eläintilojen koon kasvua. Koska tuottajat sen enempää kuin poliitikotkaan eivät halua pysäyttää maatalouden vinosuuntausta, jää jäljelle vain yksi mahdollisuus. Se on meillä kuluttajilla, meillä kadunmiehillä ja kodinnaisilla. Vain me kuluttajat voimme kääntää kehityksen suunnan. Me tavalliset tallaajat voimme vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutusta tai – mikä vielä parempi – lopettaa sen kokonaan.
      Todellinen vaihtoehto on olemassa ja se on parempi kuin eläinravinto. Kasvisravinto lopettaa eläinten riistämisen. Kasvisravinto on myös terveellisempi vaihtoehto. Olemmehan todenneet, että ravintoasiantuntijat kehottelevat jatkuvasti kansalaisia lisäämään kasvisten syöntiä. Kun me kuluttajat suuntaamme kysynnän kasvisravintoon, aletaan myös sen tuotantoa voimakkaammin tukea. Samalla kasvisravinnon hinta laskee, tarjonta lisääntyy, laatu paranee ja valikoima laajenee. Maatalous menee uusiksi, kun me kuluttajat valitsemme kasvissyönnin.

Palaa sivun alkuun

Paviaanit muutosvoimana

Paviaanikeskustelun yhteydessä otettiin esille myös tuotantoeläinten asema. Toivottiin että keskustelu johtaisi eläinten olojen parantamiseen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen.
      Myös minä toivon samaa, mutta lisäksi toivon paljon enemmän. En tyydy toivomaan kosmeettisia muutoksia tuotantoeläinten asemaan vaan toivon, että ravintotaloudessa tapahtuisi totaalinen kulutuksen ja tuotannon muutos. Toivomukseni tarkoittaa sitä, että kasvisravinnon tuotanto ja kasvissyönti lisääntyisivät ja eläinten käyttö ravinnoksi vähenisi ja loppuisi kokonaan.
Tässä muutoksessa kysyntä on avainasemassa. Tarjonta ja tuotanto mukautuvat aina kysynnän mukaan. Siis mitä halutaan kuluttaa, sitä tuotetaan. Jos kysytään kasvisruokaa, sitä myös tuotetaan.
      Yksityinen kuluttaja on omien valintojensa kannalta vastuullinen. Tuotantoporras ja markkinavoimat eivät etiikasta suuriakaan välitä niin kauan kuin tavara käy kaupaksi. Etiikka kulminoituu yksilön käyttäytymisessä.
      Eläinperäisen ravinnon tuotannon epäkohdat ovat tiedossa. Eläin teurastetaan väkivaltaisesti elinkaarensa alkupuolella. Eläimiä pidetään keskitysleirimäisissä olosuhteissa. Tuotantoyksiköt yhä vain suurenevat, jolloin eläinten koneellinen ja tunteeton käsittely lisääntyy. Teuraseläinten julma kohtelu vain pahenee koko ajan pitenevillä kuljetusmatkoilla. Eläinperäisen ravinnon tuotanto on suurta tuhlausta kasvisravinnon tuotantoon verrattuna. Kaiken huipuksi liika eläinperäinen ravinto turmelee ihmisten terveyden.
      Yksilö voi herätä eettiseen tietoisuuteen ja muuttaa ravintotottumuksiaan. Hän voi kyseenalaistaa vanhemmiltaan perityt epätarkoituksenmukaiset tottumukset. Hän voi tempautua irti mainonnan aiheuttamasta turtumuksesta. Makutottumuksia tosin on vaikeata muuttaa ja intohimoista vapautua. Lihanhimo on yksi sitkeimmistä intohimoista. Järki ei tässä muutoksessa ole ratkaiseva. Jos ihmiset toimisivat järkevästi, he olisivat jo valinneet kasvissyönnin. Vain etiikka ja tunne voivat saada aikaan muutoksen. Paviaanikeskustelu on nostanut esiin ihmisten positiiviset tunteet eläimiä kohtaan. Paviaanit ovat muutosvoima.

Palaa sivun alkuun

Makkaraa kasviksista

Raa'an lihan käsittely ei ole monenkaan mielestä erityisen mukavaa puuhaa. Veristä lihaa ei mielellään kosketella, ja sen pelkkä näkeminenkin saattaa nostattaa mieleen ikäviä assosiaatioita.
   Jo kauan sitten jotkut nokkelat käsityöläiset ja kauppiaat keksivät makkaranvalmistuksen. Osasivat tuskin aavistaa, kuinka suosittu elintarvike makkarasta oli tuleva. Itsekin kuulun makkarasukupolveen, jonka ruokakulttuuria leimasivat hampparinväärä, lauantaimakkara ja nakkikioskit.
      Moni on kuitannut aterioinnin pelkällä lenkkimakkaralla, eikä edes ruokailuvälineitä ole tarvittu. Aikaisemmin oli tapana yhdistää löylyt ja ateriointi saunalenkin merkeissä. Nykyisin makkarat tirisevät muodikkailla kaasu- ja hiiligrilleillä.
      Makkaran suosio perustuu käsittelyn mukavuuteen ja aterioinnin helppouteen. Mutta on siinä muutakin. Siinä on psykologinen puolensa. Ainakin osaksi makkaran suosio perustuu siihen, että se on etäännytetty mahdollisimman kauaksi lihasta. Makkara on teollinen jaloste, jota syödessä harvemmin tulee ajatelleeksi, että tässä nyt pistellään poskeen teurastettua eläintä, joka äsken vielä hengitti, liikkui ja söi kasvisruokaa. On eri asia ostaa siisti, päällystetty makkara kuin verinen lihamöykky.
On paikallaan viedä etäännyttäminen tarpeeksi pitkälle, eli valmistetaan makkaraa suoraan kasviksista. Kaikki ravintohan tulee kasvikunnasta. Lihansyöjät vain ovat tottuneet syömään kasvisravintoa eläinten välityksellä. On suurta tuhlausta syöttää kasveja eläimille ja sitten tappaa ja syödä eläimet. On arvioitu, että vain 1/10 energiasta tulee silloin ihmisen hyväksi, 9/10 menee mm. vesistöjä saastuttamaan ja ilmakehää kuormittamaan.
   Suomessa on ainakin yksi yritys, joka valmistaa kasvismakkaraa. Tarkkasilmäinen asiakas saattaa löytää tämän tofugrilleriksi nimetyn tuotteen valintamyymälöiden eineshyllyistä lukemattomien eläinperäisten makkaroiden joukosta. Tofugrillerin raaka-aineena on soijasta valmistettu tofu, joka on hyvin suositeltava kolesteroliton ja laktoositon lihan vastine. Jos suosimme kasvistuotteita ja lisäämme niiden kysyntää, alkaa laatukin parantua, kun yritysten kannattaa sijoittaa varoja tuotekehittelyyn.

© 9.7.2004 Pekka Heinänen

Palaa sivun alkuun

Vähemmän suolaa – enemmän kasviksia

Jossakin tv:n lastenohjelmassa kauan sitten klovni ravisteli suolapurkkia ja toisteli sanoja: "Suolaa, suolaa, enemmän suolaa." Se oli harmitonta huumoria, jonka taustalla oli yksi ruokakulttuurimme erityispiirteistä. Useimmat meistä tuntevat tyypin – yleensä miehen – joka aina ennen maistamista sirottelee suolaa ruokaan kuin ruokaan.
      Kansanterveytemme vartijoille aihe ei ole ollenkaan huvittava. He ovat jo pitkään varoitelleet kansalaisia liiallisesta suolan käytöstä – ja aiheellisesti. Viime aikojen tutkimustulokset antavat lisäpontta varoituksille. Nykyisin niin suositut geenitutkimukset kertovat mielenkiintoisia asioita suolasta ja ihmisestä. Ne paljastavat että ihmisen elimistö ei ole sopeutunut suuriin suolamääriin. Miljoona vuotta sitten esivanhempiemme elimistö oli sopeutunut vain vähäiseen suolansaantiin. Nykyinen suolansaanti on kymmenkertainen siihen nähden, mihin elimistömme on sopeutunut. Tutkimusraporteissa puhutaan keräilytaloudesta, mikä tarkoittaa sitä, että esivanhempamme keräilivät luonnosta syötävää. Raporteissa olisi voitu saman tien mainita, että elettiin kasvissyönnin aikaa ja että esivanhempiemme elimistö oli kymmenien miljoonien vuosien aikana sopeutunut kasvissyöntiin.
      Keinotekoinen suolan lisääminen ruoka-aineisiin tuli lihakulttuurin myötä. Viileilläkin alueilla suola oli tarpeen, jotta syksyllä teurastettu liha olisi säilynyt talven yli. Luetaanpa sana ´talous´ takaperin. Siitä tulee ´suolat´. Koko talous pyöri entisaikoina suolan ympärillä. Suola oli yksi tärkeimmistä kauppatavaroista. Asetettiin suolaveroja ja suolatulleja. Suolamonopoli takasi tuotteelle korkeat hinnat ja verottajalle sievoiset tulot.
      Runsas suolan käyttö tuli määräämään ihmisten makutottumuksia. Se määrää niitä edelleenkin ja siihen elintarviketeollisuuskin on pitäytynyt. Varsinkin lihajalosteet, kuten suolaliha ja monet makkarat, takaavat sen, että tuo alussa mainittu suolansaannin kymmenkertaisuus sopeutumaan nähden säilyy.
      Ristiriita saannin ja sopeutumisasteen välillä merkitsee sairauksia. Viime aikoina tutkijat ovat täsmentäneet aikaisemmin havaittuja haittoja ja paljastaneet uusia. Suolan syntilista on pitkä ja painava. Runsas suolankäyttö nostaa verenpainetta. Siinä on kyse elimistön pyrkimyksestä eliminoida liiallista suolaa. Sydänlihakset kovettuvat ja rytmihäiriöt lisääntyvät. Munuaiset rasittuvat ja sairastuvat. Ihminen altistuu mahasyövälle suolan ärsyttäessä limakalvoja. Suolan aiheuttama kalkin menetys johtaa osteoporoosiin eli luuston haurastumiseen. Ja kaiken huippuna ovat DNA:n vauriot.
      Kasvissyönnin omaksuminen johtaa yleensä myös aikaisempaa vähempään suolankäyttöön. Luonnollisesti kasvissyöjäkin on vaaravyöhykkeessä, mikäli hän sortuu tavan takaa kaupan ja elintarviketeollisuuden esillä pitämiin houkutuksiin ja ahmii ylettömästi suolakeksejä, perunalastuja ja suolapähkinöitä ja valitsee aina suolaisimmat leipälaadut. Mutta jos kasvissyöjä valmistaa ruokansa pääasiassa käsittelemättömistä raaka-aineista, hänen suolaantumisen riskinsä on vähäinen. Monissa kasviksissa on omia makuaineita, jotka luonnostaan korvaavat suolan makua. Sen lisäksi kasvisruoissa suositaan yrttimausteita, mikä sekin vähentää suolan tarvetta. Tiedossa on myös se, että kasvissyöjät ovat tavallista tarkempia siinä, mitä suuhunsa pistävät.

Palaa sivun alkuun

Enemmän kasviksia – vaiko pelkkää kasvisruokaa?

Ravintoasiantuntijat ja kansanterveyden valvojat patistelevat tämän tästä kansaa syömään enemmän kasviksia ja hedelmiä. Myös media on silloin tällöin antanut taustatukea asiantuntijoille. Aamulehti, joka on asuinalueeni valtalehti, kirjoitti taannoin peräti pääkirjoituksessaan, että "kasvisten ja hedelmien syöntiä pitäisi lisätä roimasti". Tavoitteeksi Aamulehti asetti Maailman terveysjärjestö WHO:n suosituksen, jonka mukaan kasviksia ja hedelmiä pitää syödä 400 grammaa joka päivä. Lehti totesi suomalaisilla olevan tähän tavoitteeseen "epätoivoisen pitkästi matkaa".
      Muissakin maissa pyritään kasvisravinnon lisäämiseen. Englannissa elintarvikevirasto suosittaa kansalaisille viittä kasvis- tai hedelmäannosta päivässä. Koska annos-käsite on monille briteille tutumpi aivan muusta yhteydestä, on hallitusvalta vääntänyt rautalankamallin aiheesta. Joihinkin kasvis- ja hedelmäpakkauksiin liitetään merkki tai logo, joka kertoo, että tuotteen voi laskea yhdeksi päivän viidestä annoksesta. Toivoa sopii, että britit viskiä naukkaillessaan eivät sekoita annos-käsitteitä.
      On hyvä, että ihmisiä patistetaan lisäämään kasvisravintoa ruokavalioonsa. Useimmat ihmiset ovat niin piintyneitä ruokailutottumuksiinsa, että on paikallaan hieman ravistella heidän ajatusmaailmaansa. Toisaalta on hyvä ravistella myös asiantuntijoiden käsityksiä. On yleistä, että samat ravintoasiantuntijat, jotka puhuvat kasvisten lisäämisen puolesta, suhtautuvat torjuvasti varsinaiseen kasvissyöntiin. Heidän logiikkansa vaikuttaa omituiselta, siis se, että kasvisravinto on terveellistä ja suositeltavaa, mutta kasvissyönti ei olekaan. Kyseessä on varsinainen epäyhtälö.
      On mielenkiintoista pohtia, mistä käsitysten epäloogisuus johtuu. Se kanta, että kasvisravinto on terveellistä, on järkiperäinen. Se on fakta, joka on lukuisin tutkimuksin todistettu, ja yhä uusia tutkimustuloksia julkistetaan ravintokasvien terveysvaikutuksista. Mutta käsitys, että kasvissyönti ei olekaan terveellistä, on niin pahasti ristiriidassa edellä esitetyn kanssa, että on pakko sanoa sitä järjettömäksi. Epäyhtälön jälkimmäinen osa menee järjen ulkopuolelle. Sama ilmiö toistuu monissa muissa yhteyksissä ihmisten keskuudessa, esimerkiksi politiikassa. Tehdään ratkaisuja ja päätöksiä, joita ei sanele järki vaan tunteet ja intohimot. Myös ravintoasioissa vaikuttavat intohimot. Asiantuntijoilla kuten yleensä muillakin ihmisillä on intohimoinen suhde lihaan ja muuhun eläinperäiseen ravintoon. Sen vuoksi puhdasta kasvissyöntiä vieroksutaan ja pyritään löytämään siitä raskauttavia puutteita. Toinen tekijä on valtakulttuurin paine. Vastassa ovat perinteet, tavat ja tottumukset, maatalouspolitiikka tukiaisineen, elintarviketeollisuus ja kauppa sekä ihmisten suuren enemmistön asennoituminen. Ani harvalla asiantuntijalla on sellaisessa tilanteessa kanttia olla eri mieltä.
      Itse olen eri mieltä. Kannatan kyllä kasvisten lisäämistä ruokavalioon, mutta katson, että lisäämistä parempi menettely on syödä yksinomaan kasvisravintoa. Kun jätämme lihan ja muun eläinperäisen ravinnon pois ruokavaliostamme, terveelliselle kasvisravinnolle tulee enemmän tilaa. Silloin jaksamme syödä enemmän ja monipuolisemmin terveysvaikutteisia kasviksia ja hedelmiä.

Palaa sivun alkuun

Luotu 8.2.2004, päivitetty 7.12.2011
Kävijälaskuri