http://gamma.nic.fi/~wirmaila/kirjaesit/erivirma.htm

 
 
OTE:   E R I   V I R M A -kirjasta

3 – II
Antti Erinpoika Wirman
s. 15.10.1765 Padasjoki, Nyystölä, Kalkkala, ks. 2-I,
k. 6.2.1834 Asikkala, Iso-Äiniö, Nikkilä, Mäenpään torpan vaarina.
Vih. 16.3.1788 Padasjoella Virmailasta torpparinpoika ja Kellosalmelta lampuodintytär
Eeva Eliaantytär, s. 9.4.1766 Padasjoki, Kellosalmi, Mattila lampuodille,
k. 2.4.1840 Asikkala, Iso-Äiniö, Nikkilä, Mäenpään torpan muorina.

Eevan vt. vih. 9.4.1755 nuori mies Elias Eljaanpoika Jämsästä ja lampuodin tytär Helena Simontytär Kellosalmen Mattilasta. Eevan sisarentytär Susanna Simontytär ks. RUUKARIt ja VK s. 447. Mattila oli Virmailansaaren luoteispäässä sijaitsevaa Kellosalmen rusthollia, ks. 23-IV.

Antti vaihtoi yhtäjalkaa vuosisadan kanssa paikkaa ja asemaa. Virmailan kotitorppaan verrattuna lampuotius Maakesken kappalaisenkartanossa oli todellista herrastumista. Antti viihtyikin Kekkalan vuokraviljelijänä neljännesvuosisadan, joten lienee solminut vuokrasopimuksen 25 vuodeksi, jollei ihan 50 vuodeksi, sillä perillisensä pysyivät 1850 asti. Entisaikaan oli käytössä pitkät kontrahdit. Antti ja Eeva muutti 1826 Asikkalaan poikansa Aatamin luo panemaan tälle alkuun Mäenpää torppaa.

Antin aikana isossajaossa maarekisteriin tyrkättiin Kekkalalle pirullinen numero, sen kirkko sai kun oli vuosituhansia opettanut ihmisiä pelkäämään kaikkia kolmetoistaisia. Taikauskoa on pidetty pakanuudelle ominaisena, joten eivät ajat olleet siitä parantuneet kun Kekkala oli aikoinaan lahjoitettu kirkolle, jotta Padasjoen pakanoillakin olisi paikka kuulla Herran sanomaa. Uskonpuhdistuksessa Finne –suku omi tilan itselleen ja menetti sen nuijasodan takia kruunulle, joka palautti sen kirkolle. Tällöin sen veroluvut olivat 1 ¼ äyriä eli 1/3 manttaalia. Isossajaossa sen kokonaispinta-alaksi vahvistettiin 145 hehtaaria, josta peltoa 24 hehtaaria. Se oli yleistä kokoaan suurempi tila, sillä Maakeskessä maaperä on paljon tuottoisampaa kuin muualla. Kirkon siirtyminen Maakeskestä ensin Nyystölään ja sitten Jokioisiin, oli tehnyt Kekkalasta papeille syrjäisen asuinsijan ja sentähden tilalla harvoin eleli itse papit. Ja jos asuivatkin, niin osasivat viljellä vain herransanaa ja näin sitten alustalaistalonpojat (=lampuodit ja torpparit) vuokraviljelivät maata. Antin aikana ehti padasjokelaisten pois ajaman Arwidssonin jälkeen kappalehtia Grahn ja Sten, jotka verottivat vuokrana puolet vuodentulosta - jos noudattivat perinnäismäärää. Kokoajan kuuluu puolin ja toisin manailua siitä että Kekkala on rappiolla eikä tuota tarpeeksi. Kansanperinteen mukaan Padasjoen papit ovat olleet tavallistakin ahneempia, mutta Anttia kohdeltiin varmaan ystävällisemmin kirkkovahdin veljenä. Antti ei kuitenkaan korostanut nimellä olevansa Wirman eikä oikein kehdannut olla Kekkalakaan, joten sukuhaarassaan alkoi kehitys patronyymiseen suuntaan. 

Neljä vanhinta lasta syntyi Virmailassa ja kaksi nuorinta Maakeskessä. Talostako vai mistä tarttui tietty rappio ja heikkous osaan Antin jälkikasvusta vai oliko se porvarilliseksi muuttuvan yhteiskunnan yleistä kehitystä?

1. Eerikki Antinpoika, s. 9.3.1792, k. 12. 1794 Viirmannin torpassa.

2. Susanna Peippala, s. 4.5.1794, jatkoi perheineen Kekkalassa, ks. 4-III.

3. Marika Antintytär, s. 24.5.1796, k. 1799 Viirmannin torpassa.

4. Anna Antintytär, s. 23.11.1798, k. 15.2.1799 Viirmannin torpassa yskään.
Lastenkirjassa on merkitty Susannan kuolleen 1799, mutta avioituminen 1811 oli hädin tuskin mahdollinen 17-vuotiaalle Susannalle ja mahdoton 13-vuotiaalle Annalle.

5. Eeva-Kaisa Antintytär, s. 6.6.1800, muutti 1727 serkkunsa Susanna Wirmannin (ks.21–II) kanssa Korpilahdelle kappalaisen Gustav Stenin mukana. Neidot kuitenkin palasivat 1830 Padasjoelle. Eeva-Kaisan piikuus Arrakosken talossa jäi lyhyeksi, sillä hän muutti yksinään 14.3.1832 Hollolaan.

6. Aatami Antinpoika, s. 10.3.1803, k.. 21.3.1871 Asikkala, Viitaila itsellisenä,
vih. 17.5.1822 Asikkalassa lampuodin poika Padasjoelta ja Asikkalasta talollisen tytär
Helena Sohvi Sipintytär, s. 2.3.1800 Asikkala, k. (elossa vielä1871).
Helenan vt. vih. 8.4.1799 Asikkalassa Iso-Äiniön Nikkilän talon poika Sipi Kustaanpoika (s.12.2.1777) ja Vähimaan Perttolan talon tytär Leena Heikintytär (s. 29.12.1783). Leenan isän veljen jälkeläisiä on Maakeskeen avioitunut Leena Hermannintytär, jonka poikapuoli nai viirmannin ks. 46-IV ja MS s. 79.

Talollistyttären naimisella Aatami pääsi komeasti Nikkilän talolliseksi, lieneekö hintana ollut muun tekemän isyyden tunnustaminen. Ainakin esikoinen kastettiin samana päivänä kun nuori Aatami vihittiin vanhempaan Helenaan. Sittemmin Aatamista tehtiin väkisin vanhempi, kun hänen synnyinajakseen alettiin rippikirjaan merkitä 7.9.1793 ja samaan aikaan Helena nuorentui 3.10. 1800 syntyneeksi. Ehkei se ollut pelkästään Helenan ikiaikaista naisellista viekastelua. Asikkalassa kirkonkirjat ovat sekavia ja virheisiä, sillä Hollolan kappelina se oli emäseurakunnan virkaheittojen pappien suojatyöpaikka. Asikkalassa unohtui Wirman nimikin lopullisesti arvottomana.
Talollisuudenkin suhteen Aatami nuolaisi harhaan. Sillä pian hänet mainitaan naapuritalon Paavolan renkinä ja myllärinä. Lopulta kuin armosta vävy saa apeltaan torpan ja pääsee muita ylemmäksi asettuessaan Mäenpäähän, jonka isänsä raivasi hänelle. Lasten runsas kuoleminen kuitenkin kertoo jostain elon vaikeudesta ja kyvyttömyydestä. Helpotusta ilmeisesti toi vaimon perinnön saanti, sillä Aatamin perheineen kerrotaan 5.4.1845 muuttaneen Hollolaan, joka kuitenkin paljastuu Asikkalaan pian siirtyväksi Viitailan kyläksi, jonka talo no 21 Perola 7/16 manttaalisena nyt tarjosi voita leivälle isännän elein. Mutta sekin jää lyhyeksi nuolaisuksi. 1854 Lumialan Loukkaan renkivuoden jälkeen onkin vuorossa Viitailan itsellisenä olo, ilmeisesti Perttulan talon maalla olevassa mäkituvassa asuen ja sekalaisia tehden. Aatamin kuoltua mainitaan Helena ruotuvaivaiseksi no 57.

Aatamin ja Helenan kahdeksan lasta syntyivät Asikkalan Iso-Äiniöllä. Viisi kuoli pienenä: Kalle Kustaa (s. 12.5.1922, k. 1824), Juntti (s. 18.10.1830, k. vastasyntyneenä? kun ei LKssa), Miina (s. 25.2.1835 kaksosena, k. 9.4.1835), Saara (s. 25.2.1835 kaksosena, k. 22.9.1835) ja Roope (s. 17.3.1838, k. 16.6.1850). Suvun jatkajana sammui liki alkuunsa kolmanneksi vanhin Anna Loviisa (s. 12.8.1828, k. 3.3.1855 Asikkala, Viitaila itsellisenä) vaikka avioitui (kuulutettu 25.9-1849) Orimattilan Luttulasta olevaisen Tuomas Antinpojan, s. 3.4.1824, kanssa ja sai lapsen Tilta Tuomaantyttären (s. 1.1.1853, k. 4.12.1856 Asikkala). Sukua hieman enemmälti jatkoivat toiseksi vanhin Riika ja kuopus Seere.

Riikaa (s. 18.3.1825 Paavolan rengille) veti synnyinsija puoleensa. Sinne hän palasi 1853 vanhempiensa menettäessä Perolan. Piikoi Iso-Äiniöllä ensin Paavolassa, sitten Inkilässä ennen jäämistään itselliseksi, jota vielä 1671. Syynä juurille paluuseen taisi olla vanha sulhanen, joka ei kuitenkaan tohdi taluttaa alttarille, vaikka tekaisi tuhdin pojan. Attu Riikanpoika (s. 25.2.1846 Hollola/ Asikkala,Viitaila, Perolan talollisen tyttärelle, pääsi 1862 ripille, renkeili Iso-Äiniöllä, käväisi 1863-5 Padasjoella, ennen kuin meni 1.10.1870 henkikaartipataljoonaan.

Seere (s. 3.12.1841 Mäenpään torpparille) pääsi lapsiluvussaan vanhempiensa kanssa samoihin ja onnistui pitämään hengissä yhden enemmän. Seere vihittiin (28.3.1864 Asikkalassa Paakkolan Savolan kartanosta piika ja renki) Juhankusta Eerikinpoika Sohlmanin, s. 29.6.1845, kanssa. Elivät Viitailan kulman kylissä ensin renki- sitten itsellisperheenä vaihtelevasti. 1896-1903 yrittivät torpparoida Viitailan Mustasuun Savelaa. Itsellisenä Viitailassa vielä 1910. Lapsistaan eloon jäävät olivat vakiintuneesti Sohlman nimisiä. Ne jotka kuolivat ennen kuin osasivat nimeä sanoa olivat: Kustaava (s.15.6.1867, k. 8.10.1870), Kustaa (s. 5.8.1873, k. 21.3.1874), Matilta (s. 10.4.1875, k. 10.1.1878), Alma (s. 20.1.1880, k. 13.3.1880) ja Elina Kustaava (s. 10.4.1881, k. 6.9.1881). Sukua ei nyt jatkanut kuopus, vaikka Juho Severi Koivula e. Sohlman (s. 16.10.1882) vihittiin 26.9.1909 Helsingissä miehen ekaan ja naisen tokaan Matilta Mäkisen (s. 10.12.1873 Hattula) kanssa. Juho ripille 1899, lähti yksinään 1.10.1903 Helsinkiin, muutti 12.5.1905 Koivulaksi nimensä, eleli työmiehenä Sörnäisten suom. srkunnassa vielä 1940. Esikoinen Alviina Sohlman (s. 23.4. 1864 Asikkala, Paakkola, Savolan kartanon rengille, ripille 1881), muutti yksinään 24.11.1881 Lammille, josta mahdolliset jälkeläiset tutkimatta. Tämän tekijäin ainoa tietämä suvunjatkaja oli kolmas lapsista Helmiina Sohlman (s. 6.8.1870 Asikkala, Viitaila Liekolan rengille, k.25.12.1914 Helsingin pohj. suom. srkunnassa pesijä). Helmiina pääsi ripille 1886, muutti yksinään 26.4.1887 Helsinkiin. Mainitaan menneen 27.9.1895 Pietariin, ilmeisesti lyhyeksi ajaksi. Hänelle syntyi 17.2.1899 avioton lapsi, joka kuoli samana päivänä kastamattomana. Helmiinan kuoltua toinen lapsensa Otto Harald Sohlman (s. 1.5.1900 Helsinki) muutti kirjansa 18.6.1915 Haminaan.