http://gamma.nic.fi/~wirmaila/
TAKAISIN UUTISSIVULLE


 
 http://lehti.keskisuomalainen.fi/
Keskiviikkona 15.3.2000

 

Kuhmoislaisten juuret
löytyvät Virmailan kirjasta
 

KUHMOINEN, Hannu Karjalainen

Päijänteen suurimman saaren, Padasjoen Virmailan ratsutilallinen Heikki Pietarinpoika (s.n. 1586) on vireän Virmailan suvun kantaisä, jonka nykypolvet ovat tutkineet suvun historiaa niin ahkerasti, että tuloksena on laajin harrastajavoimin julkaistu sukuselvitys, Virmailan suku I-II. Vuonna 1997 ilmestyneessä ykkösosassa käsitellään lähinnä padasjokelaisia sukuja, tuoreessa kakkososassa kuhmoislaisia sukuja.

 -Kirjassa on noin 10000 henkilönnimeä. Noin puolet kuhmoislaisista on lähtöisin Virmailan suvusta, ehkä enemmänkin koska kaikkia ei ole tutkittu, sanoi sukuneuvoston jäsen, maanviljelijä Seppo Unnaslahti julkistamistilaisuudessa maanantaina.

 Kaikkiaan suku käsittää yli 100000 henkeä eli voidaan puhua Virmailan heimosta, toteaa kirjoittaja, turkulainen maisteri Kalevi Vuorela itsekin Virmailasta syntyisin.

 Kirjassa seurataan Heikki Pietarinpojan viidestä lapsesta toiseksi vanhimman, Juha Heikinpoika Wirmalan (1615-1704) lasten, Elin Tapanilan (1656-1746) ja Samuel Juhapoika Pälsilän (1665-1739) sukuhaaroja. 
Heistä saivat alkunsa Tehin Tapanilan, Pälsilän, Hyrkkölän ja Jämsän Kottilan suvut.

 Lukuisten haarautumien kautta Virmailan suku on voimakkaasti läsnä myös Jämsän seudulla ja laajemminkin Keski-Suomessa.

 -Mylläri Virmalainen toi nimen Karstulaan, Vuorela sanoo.

 Virmaila-nimi juontuu saarta 1300-luvulla asuneesta Widmarista - jonka vaiheet myös odottavat selvitystään. 
Virmaila ei juurikaan ole säilynyt sukunimenä vaan muodoissa Virmalainen, Vidman, Wirilander ja Wirlander.

Maa ja heimo

Vuorelan mukaan suvun tutkimus on vielä paljon kesken, mutta kun kirjaa oli odotettu 20 vuotta, piti se julkaista. 
Innostuksen tutkimiseen hän kertoi saaneensa Virmailan isänniltä, jotka olivat kiinnostuneet juuristaan ja rohkaisivat.

 Virmailan rusthollin sukuyhdistys perustettiin 1978. Jäseniä on noin 700, mutta kirjan 1500 kappaleen painoksen uskotaan menevän pian kaupaksi. Ensimmäisen osan 1000 kappaletta myytiin loppuun.

 -Mikä tahansa Suomen historian murrosvaihe kuvastuu kirjasta, monen henkilön kuolinvuosi on 1868, nälkävuosien vaikein vuosi, 1918 molempien osapuolten kohdalla ja vuodet 1939-40, Vuorela totesi.

 Hän toivoi kirjan edes hieman edistävän laajan sukuyhteisön yhteenkuuluvuutta ja muistuttamaan mieliin menneiden polvien iloja ja suruja.

 Seppo Unnaslahti uskoi kirjan käyttöiäksi kymmeniä vuosia. 
Hän kiitti Vuorelaa todeten olevan ainutlaatuista että joku uhraa neljännesvuosisadan aikaansa pyyteettömään työhön.


 

TAKAISIN ALKUUN